A&DO Labra näyttely kuvattuna sisältä.

A&DO Labra täynnä tutkittavaa. Kuva: Mikko Vares

Ihmeelliset kontit eli museot uutta yleisösuhdetta rakentamassa

Blogi: Tuija Vertainen

Tämä tarina kertoo kahdesta merikontista, jotka kiersivät Suomea viidellä paikkakunnalla. Yhdessä ne muodostivat muotoilukasvatukseen liittyvän ja oppimiseen innostavan näyttelyn, joka oli myös A&DO – Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskus -hankkeen laaja-alaisin toimintamuoto. Näyttelyä sanottiin A&DO Labraksi, koska se sisälsi monia ihmeteltäviä, tutkittavia, kokeiltavia ja leikkiin houkuttelevia asioita. Niiden avulla saattoi pohtia, mitä kaikkea kuuluu hyvään lähiympäristöön. Vaikka A&DO Labran vuosina 2021–2023 tekemä matka onkin jo päättynyt, riittää sen kokemuksista ammennettavaa ja opeista jaettavaa vielä pitkäksi aikaa. Tarinassa palataan siihen mikä konteissa oli aivan erityistä, ainakin minun mielestäni.

A&DO Labra näyttely kuvattuna sisältä.
A&DO Labra täynnä tutkittavaa. Kuva: Mikko Vares

Ihmeelliset kontit

Yleensä merikontin avulla kuljetetaan jotakin jonnekin, missä se tyhjennetään. A&DO Labran konteissa oli sen sijaan jotakin ihmeellistä: mitä enemmän niistä ammennettiin, sitä enemmän ne täyttyivät. Kontit pulppuilivat intoa, naurua ja niin monenlaisia tarinoita kuin Labrassa oli kävijöitä. Vuosaaressa niissä vieraili vauvoja ja Tampereella eskarilaisia, Lahdessa senioreita ja useassa kaupungissa nelosluokkalaisia. Konteilla piipahti harrastusryhmiä, koirien ulkoiluttajia ja naapureita ja Rovaniemellä niissä pidettiin jopa pop up -konsertti. Kävijöistä muodostui hetkeksi Labran sisällöistä kiinnostuneita porinapoppoita ja rupattelevia ryhmiä. Labran keskusteluoppaiden kanssa saattoi näet tutustua sekä ”museokontin” että ”paikallisen kontin” näyttelyihin. ”Museokontissa” oli Arkkitehtuuri- ja Designmuseon kokoelmista valittua esineistöä ja ”paikallisessa kontissa” esimerkkejä kunkin paikkakunnan omasta muotoiluosaamisesta. Ne oli valittu alueen toimijoiden kanssa erilaisissa työpajoissa ja muissa yhteissuunnittelutilaisuuksissa.

Labra pysähtyi kierroksensa aikana Lahdessa, Oulussa, Tampereella, Rovaniemellä ja Helsingin Vuosaaressa. Esimerkiksi Lahdessa ja Vuosaaressa useat henkilöt ottivat Labran omakseen ja suuntasivat kävelyretkensä sitä kohti päivittäin. Myös muualla syntyi pieniä yhteisöjä ja niiden mukana osallisuuden ja johonkin kuulumisen tunnetta. Kohtaamisissa tuntui toteutuvan uuden museoajattelun mukainen museoiden aktiivinen rooli hyvinvoinnin, osallisuuden ja yhteiskunnallisen vuoropuhelun vahvistajana (Mattila, 2018). Se tapahtui luontevasti esimerkiksi eräänä perjantaina (9.9.2022) Rovaniemellä. Oppaitten pitämään lokikirjaan merkittiin, että silloin oli tavattu belgialaisia turisteja ”sekä vanhempia ihmisiä keskustelemassa asioista kuten vanhat vaatteet, luutun soitto ja hyvä lähiympäristö”. Keskustelu oli yhtä vilkasta kaikkialla Suomessa; Labrassa tapahtui kolmen vuoden aikana lähes 10 000 kohtaamista yleisön ja Labran oppaitten välillä.

Kansainvälisiä tunteita

Yhteisöjen kohtaaminen, tukeminen ja rakentaminen ovat tulleet osaksi museoiden uusia yhteiskunnallisia tehtäviä muuallakin kuin Suomessa. Muotoilukasvatukseen erikoistuneet, A&DO -hanketta inspiroineet kollegamuseot V&A Dundee Skotlannissa ja M+ Hong Kongissa ovat viime vuosina rakentaneet ja tukeneet yhteisöjä hyvällä menestyksellä. Joanna Mawdsley V&A Dundeesta sekä Keri Ryan M+ -museosta viittasivat kokemuksiinsa uusien yleisöjen parissa A&DO -hankkeen päätösseminaarissa, joka pidettiin Vuosaaressa1.11.2023. Heidän esityksistään välittyi yhteisöjen kokema oppimisen ilo, joka oli tuttu Labrastakin. Toisenlaisia tunteita herätti havainto siitä, kuinka suuresti heidän yleisöjään askarruttaneet ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät kysymykset muistuttivat niitä, jotka pyörivät monen suomalaisenkin mielessä. Myös se, että ihminen voi tuntea yksinäisyyttä yhtä lailla keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa kuin miljoonien asuttamassa Hong Kongissa antoi ajateltavaa.

Mawdsleyn ja Ryanin puheenvuoroissa nousi esiin, että museoilla voisi olla niin tilausta kuin mahdollisuuksia toimia nyky-yhteiskunnassa myös tunnekasvattajina. A&DO Labrassa tehty yleisötyö voisi olla esimerkki siitä. Labrassa käydyt keskustelut vahvistivat yhteenkuuluvuuden tunnetta esimerkiksi koulukavereihin, vuosaarelaisiin tai suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun ystäviin. Puheenaiheita lähestyttiin muotoilukasvatuksen menetelmillä.

Työkalupakissa empatiaa, unelmia ja yhteissuunnittelua

Tunnekasvatuksella ja muotoilukasvatuksessa käytettävillä suunnittelualojen omilla menetelmillä on paljon yhteistä. Suunnittelualoilla tarvitaan yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitoja sekä kykyä empatiaan. Se on taitoa asettua toisen ihmisen asemaan, kuvitella asioita hänen näkökulmastaan ja ymmärtää hänen tunteitaan. Näitä taitoja voi harjoitella alan työkalupakista löytyvillä välineillä, joita ovat eri näkökulmia yhdistävä yhteissuunnittelu, tulevaisuuden kuvittelu ja unelmointi.

Empatia ja unelmointi kuuluvat työn valmisteluvaiheeseen, sillä arkkitehdit ja muotoilijat suunnittelevat asioita, joita ei vielä ole. He kuuntelevat haastattelemiensa tulevien käyttäjien toiveita ja palautteita ja hyödyntävät näin saamaansa tietoa mahdollisimman toimivien esineiden, rakennusten tai palveluiden suunnittelemisessa.

A&DO:n ydinryhmä toimi samalla tavalla suunnitellessaan hankkeen osa-alueita. A&DO:ssa tutkittiin yhteissuunnittelun, englanniksi co-design, hyödyntämistä museoiden yleisötyössä. Toimintamuotojen konseptit kehitettiin yhdessä muotoilijoiden ja tulevien käyttäjäryhmien edustajien kanssa prosessimaisilla menetelmillä, joille on ominaista empatia ja kuunteleminen, ideointi ja kuvitteleminen, kokeileminen ja testaaminen sekä palautteen hyödyntäminen ja vuorovaikutus.

Suunnitteluvaiheen lukuisissa työpajoissa luotettiin ihmisten omiin kokemuksiin ja luovuuteen ja kerättiin tietoa osallistamisen, kysymysten ja aistimisen kautta. Myös A&DO Labran pedagogisessa lähestymistavassa sovellettiin näitä menetelmiä ja välineitä. Aitoa dialogia eli kyselemistä, vastausten arvostavaa kuuntelemista ja kuullun aitoa hyödyntämistä käytettiin kaikessa toiminnassa. Aito dialogi sekä hankkeen avainkäsitteet ’empatia’, ’luovuus’ ja ’luottamus’ ovat myös ihmisen tunne-elämän kullanarvoisia rakennuspalikoita.

A, D ja O – hyvät aakkoset tulevaisuuteen. Kuva: Mikko Vares.

Luovuus ja luottamus

A&DO:ssa uskottiin yhteisen tekemisen voimaan ja annettiin kaikkien luovuudelle tilaa päästä esiin. Ajattelun taustalla on luovan luottamuksen, creative confidence, käsite, jonka amerikkalainen muotoilija ja opettaja David M. Kelley toi keskusteluun 2010-luvun alussa. Hän muistuttaa, että luovuus ei ole vain taiteilijoiden ominaisuus, vaan jokainen on luova omalla tavallaan. Uuden esineen muotoiluun tarvitaan suunnittelijan osaamista, mutta uuden käyttötavan keksiminen vanhalle esineelle on arjen luovuutta, jota on kaikilla. Kaikki eivät kuitenkaan usko olevansa luovia. Museoiden yleisötyöntekijöiden kannustus voi auttaa luovuuden löytymisessä. Silloin saattaa tapahtua sellaista kuin lapsiryhmän vieraillessa 11.5.2023 Oulun Labrassa: ”Syntyi loistava keskustelu siitä, että kuka tahansa voi olla suunnittelija ja muotoilija ammatista riippumatta”.

O niin kuin oppiminen

A&DO-hankkeen O-kirjain viittaa oppimiseen, jota tavoiteltiin kaikilla osa-alueilla. Konteissa muotoilukasvatus tapahtui kuin leikiten. Labran näyttely oli rakennettu oppimisympäristöksi, jossa oli runsaasti välineitä arkkitehtuurin ja muotoilun lukutaidon harjoittelua varten. Tärkein niistä oli kuitenkin vuorovaikutus keskusteluoppaiden kanssa. Heidän kanssaan ihmetteleminen tuotti oppimisen tuloksina havaintoja esimerkiksi siitä, että tilat, esineet, kulkureitit ja monet materiaalitkin ovat jonkun suunnittelemia. Näyttelyn esineistö tutustutti sellaisiin suunnitteluammatteihin kuin arkkitehti, teollinen muotoilija, vaatesuunnittelija tai maisema-arkkitehti. Keskustelu herätti huomaamaan, että esineet eivät ole aina olleet olemassa ja sellaisia kuin ne ovat nyt, eivätkä materiaalitkaan – kuten muovi. Yhdessä tutkimisen tuloksena syntyi huomio siitä, että monet asiat suunnitellaan johonkin tarkoitukseen. Näissä keskusteluissa saattoi lopulta syntyä oivallus: voin itsekin suunnitella, vaikuttaa, keksiä, kuvitella ja tehdä valintoja ympäristössäni.

A&DO Labran aistikorttien symboleja.
Suunnittelijan työkalut otettiin Labrassa käyttöön. Riikka Jalavan kuvituksia oli A&DO Labra – Hyvän lähiympäristön työkirjassa sekä pedagogisissa aistikorteissa.

Labrassa käytetyn pedagogisen metodin taustalla ovat ekososiaalisen sivistyksen sekä kriittiseen pedagogiikkaan pohjaavan transformatiivisen oppimisen näkemykset. Niiden mukaan kasvatuksella voidaan pyrkiä yhteisesti kohti kestävää elämäntapaa, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Yhtenä tavoitteena on kasvattaa arvostavaa ja vastuullista asennetta toisia ihmisiä, luontoa ja ympäristöä kohtaan. Myös esimerkiksi kyky kuvitella tulevaisuutta ja kestävää elämää sekä halu muuttaa maailmaa parempaan suuntaan omilla teoilla ja valinnoilla liittyvät siihen.

Labran oppaiden ja yleisön vuorovaikutus oli nykyaikaista museopedagogiikkaa, joka 2020-luvun museoajattelun mukaisesti ei tarjoa asiakkaille, oppijoille ja yleisölle valmiita vastauksia, vaan houkuttelee keskusteluun ja omiin tulkintoihin, kriittiseen ajatteluun, sosiaaliseen kanssakäymiseen sekä omien mielipiteiden muodostamiseen ja ilmaisuun (Mattila, 2018). Tämä antaa kaikille mahdollisuuden kokea osallisuutta, löytää rohkeutta ideoida ja sillä tavoin vaikuttaa yhteisiin asioihin myös yhteiskunnallisesti.

Keskusteluja kulttuuriperinnöstä

A&DO Labran teema, hyvä lähiympäristö,- sai ihmiset pohtimaan hyvän elämän edellytyksiä monesta näkökulmasta. Vuosaaren oppaitten lokikirjaan merkittiin 19.8.2023: ”Lähiympäristö puhuttaa. Ihmisillä on selvästi tarve päästä kertomaan omia ajatuksia, ehdotuksia ja mielipiteitä meneillään olevista rakennusprojekteista.” Usein lähiympäristön uudistukset saavat ihmiset muistelemaan minkälaista alueella on ollut aiemmin. Tällaista keskustelua A&DO:ssa toivottiinkin, olihan yksi Museovisio-apurahan tukeman hankkeen tavoitteista lisätä suomalaisten ymmärrystä arkkitehtuurista, muotoilusta ja ympäristösuunnittelusta ja niiden historiasta. Museoissa menneisyyttä tutkitaan ja tulkitaan aina uudistuvan tiedon valossa. Museopedagogien ammattitaitoa on tämän tiedon hyödyntäminen työssä erilaisten yleisöjen kanssa. A&DO Labrassa museokokoelmiin perustuva toiminnallinen näyttely innoitti oivaltamaan yhteyksiä menneen ja tulevan välillä. Museon arkkitehtuuri- ja muotoilukasvatus voikin avata silmät näkemään minkälainen suhde on suunnitelmalla ja toteutuksella, aikeilla ja seurauksilla.

Oppimisen välineinä muotoja ja mahdollisuuksia. Kuva: Johannes Romppainen

Lämmin henki…

Mitä oppeja me museoiden yleisötyön parissa työskentelevät voisimme poimia A&DO-hankkeesta? Mielestäni ainakin ne tekijät, jotka loivat hyvän ja luottavaisen tunnelman hankkeen toimintaympäristöissä, yhteistyökumppaneitten välillä sekä kkiertävien näyttelykonttien oppaitten ja yleisön välillä kannattaa panna merkille. Samat tekijät nimittäin loivat myös hyvän informaation kulun ja innostavan hengen hallinnon ja useita alaprojekteja sisältäneen hankkeen tuotannosta vastanneiden henkilöiden välille. Tällaisen ilmapiirin mahdollisti selkeäksi muotoiltu arvopohja, jota noudatettiin kaikessa vuorovaikutuksessa. Toisin sanoen A&DO-hankkeessa sovellettiin suunnittelualojen yhteiskehittämismenetelmien hyviä käytäntöjä jopa organisaation hallinnossa.

Yhteissuunnittelua siis käytettiin kaikissa vaiheissa ja toimintamuodoissa hankkeen alusta loppuun. Jo ensimmäisessä suunnittelupajassa muotoiltiin A&DO:n ydinryhmän arvot ja niiden mukainen tapa viestiä. Työpajassa merkittiin tarralapuille kuinka A&DO:n kuviteltiin puhuvan: ”lempeästi, innostavasti, kunnioittaen, iloisesti, riehakkaasti ja ystävällisesti.” Valittu viestinnän sävy, tone of voice, siirtyi myös Labran konttien tunnelmaan. Niiden vieraanvarainen henki ja ilme luonnosteltiin Labran konseptissa: ”Selkeä, helposti lähestyttävä kokonaisuus, ystävällinen ja pienieleinen vastaanotto, positiivinen pedagogiikka, rento ja rohkaiseva ilmapiiri”. Lainaus on Marjut Alitalon opinnäytetyöstä, joka on yksi neljästä A&DO -hankkeen yhteydessä syntyneestä yliopistollisesta tutkimuksesta (ks. raportti).

Mutta vaikka asiakkaiden ystävällinen vastaanotto mainittaisiin konseptipaperissa, ei ole itsestään selvää, että se toteutuu käytännössä – varsinkaan syyskylmien sateiden piiskaamissa metallisissa merikonteissa. Keskusteluoppaiden osuus lämminhenkisessä ja rennossa vuorovaikutuksessa olikin aivan keskeinen. Heidän asenteensa ja osaamisensa ansiosta museon sisältöjen ja yleisön kohtaaminen onnistui monin tavoin. Vuorovaikutus oli myös mukavaa molemmin puolin. Tampereella oppaat merkitsivät lokikirjaan 9.5.2022: ”Eräs pikkulapsi tuli äitinsä kanssa jo toista kertaa, koska eilen oli ollut niin mukava käynti! Äitinsä huikkasi, että taitavat tulla vielä monesti käymään, lapsi oli niin pärähtänyt tähän!”.

… ja villasukat

A&DO:n keskeiset tulokset kiteytyivät sen lopussa. Päättöseminaarissa todettiin, että hankkeessa oli sentoteuttamisen aikana kehittynyt uusi, konkreettinen tapa toimia ja tehdä yleisötyötä. Myös verkostomaisenyhteisöjen kanssa toimimisen ja paikallisiin toimijoihin liittymisen merkitys oli oivallettu pysyvästi. Oppimista tutkiva museopedagoginen hanke oli siis ollut merkittävä oppimisprosessi myös tekijöilleen.

Entä mikä minusta oli konteissa kaikkein ihmeellisintä? Ensinnäkin se, mistä tämä tarinakin kertoo: ne eivät lakanneet täyttymästä tunteista, merkityksellisistä kokemuksista ja kohtaamisista erilaisten yleisöjen ja yhteisöjen kanssa. Ja sitten se, että eräänä sateisena päivänä (14.9.2021) Lahdessa kontteihin ilmestyi kolme paria villasukkia. Labralla usein poikennut naapuri oli neulonut ne oppaille lahjaksi, joka lämmitti sekä varpaita että sydämiä.

Lähteet

A&DO Labra – Hyvän lähiympäristön työkirja

Alitalo, Marjut 2021: Pop-up-museo yhteissuunnittelua hyödyntäen.
Opinnäytetyö: Master’s Programme in Interior Architecture. Aalto-yliopisto.

Jalava, Riikka 2021: Museo oppimisympäristönä: A&DO Labra -oppimiseen innostava konttinäyttely.
Opinnäytetyö: Master of Culture and Arts. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

Mattila, Mirva (toim.) 2018: Mahdollisuuksien museo – Opetus- ja kulttuuriministeriön museopoliittinen ohjelma 2030. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2018:11.

Vertainen, Tuija (2024). A&DO Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskus. Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon yhteisen Museovisio-hankkeen loppuraportti.

Tuija Vertainen

Kirjoittaja Tuija Vertainen on museopedagogi, joka oli mukana A&DO Labran toteutuksessa Lahteen vuonna 2021. Hän myös kirjoitti A&DO – Arkkitehtuurin ja muotoilun oppimisen keskus -hankkeen loppuraportin. Sen sivuilla voi perehtyä Suomen kulttuurirahaston Museovisio-apurahan turvin toteutetun hankkeen taustoihin, tavoitteisiin ja toteutuksiin.